Oliko juutalaisten temppelin tarkoitus olla rukoushuone kaikille kansoille vaiko vain juutalaisille?
Luukkaan versio temppelin puhdistamisesta on poikkeuksellinen siinä, että se jättää pois maininnan “kaikille kansoille” (Luuk 19:46). Tämä vaikuttaa hämmentävältä ottaen huomioon, että Luukkaan pääasiallisena kohdeyleisönä olivat pakanakristityt (tai erityisesti Teofilos, mikä tai kuka hän ikinä olikaan). Tarkoitan siis sitä, että pakanoiden pelastuksesta kiinnostunut evankelista on jostain syystä valinnut jättää käyttämättä Jeesuksen sanoja, joilla hän muistutti kansanmiehiään temppelin universaalista tarkoituksesta. Onko niin, että Luukas ei haluakaan nähdä pakanakristittyjä temppelissä?
Vastaus: Kyllä ja ei.
Markuksen (11:17) versio Jeesuksen teeseistä sisältää tämän maininnan “kaikille kansoille,” mutta Matteus (21:13) on Luukkaan tavoin jättänyt maininnan “kaikille kansoille” pois. Onko siis luontevaa ajatella, että Matteukseltahan tällaista olettaisimme, koska sehän on kaikkein juutalaisin evankeliumeista, ja Markus luonnollisesti on pakanoille? Tämä herättää kysymyksen siitä, että ovatko nämä sanat olleet vain Markuksen keksintö, jonka myöhemmät ja luotettavammat evankelistat ovat korjanneet?
Jeesuksen sanat ovat viittaus Jesaja 56:7:ään:
“He kaikki saavat tulla pyhälle vuorelleni. Minä täytän heidät riemulla, kun he rukoilevat siellä. Minä hyväksyn polttouhrit ja teurasuhrit, jotka he tuovat alttarilleni. Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla.” (KR92)
Jakeen tarkasteleminen kokonaisuutena herättää kysymyksiä:
- Pitikö Jeesuksen saarna/opetus sisällään koko jakeen?
- Mitä varhaiset kristityt ajattelivat uhreista?
- Mitä varhaiset kristityt ajattelivat temppelistä?
Vastaus Luukkaan evankeliumin ongelmaan löytyy sekä toisesta että kolmannesta kysymyksestä: Luukas kirjoitti evankeliuminsa kohdeyleisölle, jolla ei ollut mitään mahdollisuutta tulla Jerusalemiin temppeliin uhraamaan ja rukoilemaan. Sen sijaan että Luukas vaatisi ihmisiä tulemaan Roomasta Jerusalemiin, hän esittääkin että evankeliumi lähtee Jerusalemista ja saavuttaa maan ääret (Apt. 1:8).
Luukkaan ajatuksena on siis: “Mooseksen on helpompi tulla vuoren luo kuin vuoren Mooseksen luo.” Evankeliumi oli tullut Roomaan, joka oli matkan varrella maan ääriin. Näin ollen Jerusalemin kokous (Apt 15) piti sisällään vain osan niistä myönnytyksistä, joita pakanakristityille asetettiin.
Matteuksen osalta meillä on samankaltainen painotus suuressa lähetyskäskyssä (Matteus 28), mutta Matteuksen kokonaistarinassa ei ole elementtiä “Jerusalemista lähtien.” Sen sijaan Matteuksessa on korostus että Jeesus on uusi/todellinen Temppeli. Tämän tähden messiaaniset uskovat ovat Temppelissä siinä missä he ovat “Jeesuksessa.” Tämä ajatus näkyy mm. juuri lähetyskäskyssä ja erityisesti ilmauksessa: “ja he palvoivat häntä” (KR92: "kumarsivat" — jostain syystä käännös ei tavoita heprealaista idiomia, joka tässä tapauksessa asettaa Jeesuksen jumalan asemaan. Nämä olivat hurskaita juutalaisia jotka tulivat vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus jakaa saman kunnian Jahven kanssa. Hänen palvontansa tulisi tästä näkökulmasta nähdä jumalanpilkkana ja siitä seuraa vähintään sulkeminen kansan ulkopuolelle).
Näistä syistä sen kummemmin maantieteellinen etäisyys Jerusalemiin, synagogasta karkottaminen tai temppelin tuhoutuminen eivät kriisittyneet varhaisten kristittyjen elämää, sillä heille Jeesus oli kaikkein pyhimmässä—Isän luona—ja näin hän oli myös syrjäyttänyt juutalaisten Temppelin. Matteus ja Luukas eivät siis ole "korjanneet" mitään vain ainoastaan valikoineet Jeesuksen sanoista sen mikä parhaiten istuu heidän kertomukseensa evankeliumista.
Ps. Onko tämä korvausteologiaa vai kuvastaako tämä Jesaja 56:7 profetian kokonaisvaltaista täyttymistä? Tästä työstä kirjoitusta, mutta siitä sitten joskus toiste.
Tämän jutun lähteenä käytin Steve Moyise, Jesus and Scripture (London: SPCK, 2010), 60. Steve puolestaan viittaa toiseen teokseen, Chris Evans, Saint Luke (London: SCM, 1990), 688.
